Synecdoche, New York on vuonna 2008 julkaistu psykologinen draamaelokuva, jonka ovat kirjoittaneet ja ohjanneet Charlie Kaufman ja Jonathan Dayton & Valerie Faris. Elokuvassa tähdittää Philip Seymour Hoffman miehenä, joka yrittää luoda realistisen näytelmän koko elämästään.
Elokuva on saanut kiitosta sen surrealistisista kuvista, älykkäästä käsikirjoituksesta ja roolitussuorituksina. Se on kuitenkin myös vaativa elokuva, joka voi olla vaikeasti hahmotettavissa ensimmäisellä katsomisella.
Juoni ja teemat: Caden Cotard (Philip Seymour Hoffman) on New Yorkin teatteri ohjaaja, joka valitaan ohjaamaan uraansa määrittelevää näytelmää. Kun Caden alkaa kokea terveydellisiä ongelmia ja avioliittonsa hajoaa, hän päättää luoda näytelmän koko elämästään – kaikki paitsi ne negatiiviset asiat. Näytelmästä tulee kuitenkin yhä suurempi ja monimutkaisempi projekti, kun Caden alkaa rakentaa giganttista näyttämöä New Yorkiin ja täyttää sen näyttelijöillä, jotka esittävät hänen elämänsä eri vaiheita ja ihmisiä.
Elokuva pohtii syvälliseen tapaan teeman olemassaolosta ja merkityksestä. Cadenin tarina on myös tutkielma luovuudesta, rakkaudesta ja kadotuksesta. Elokuvan surrealistinen tyyli ja epälineaarinen aikajärjestys heijastavat Cadenin ajatuksia ja taistelua elämänsä merkityksen kanssa.
Näyttelijät: Philip Seymour Hoffman antaa ikimuistoisen suorituksen Caden Cotardina, miehenä joka yrittää hallita kaoottista omaa maailmaansa. Hänen roolinsa on kompleksinen ja vaativa, ja Hoffman suoriutuu siitä mestarin lailla. Muut keskeiset näyttelijät ovat Catherine Keener (Cadenin vaimo), Samantha Morton (näyttelijä) ja Michelle Williams (Cadenin tytär).
Visuaalinen tyyli: Synecdoche, New York on visuaalisesti vaikuttava elokuva. Ohjaajat Charlie Kaufman ja Jonathan Dayton & Valerie Faris luovat surrealistisia ja epätodellisen näköisiä kuvia, jotka heijastavat Cadenin mielenmaisemaa. Elokuva sisältää myös hienoja tehosteita ja erikoistehosteita, jotka lisäävät sen visuaalista vaikuttavuutta.
Musiikki: Elokuvan musiikki on sävelletty Andrew Birdiltä. Musiikki on soittimellisesti monimuotoista ja tunnelmaltaan melancholista, mikä sopii täydellisesti elokuvan synkkään ja meditatiiviseen tunnelmaan.
Synecdoche, New York – Elämyksena:
Synecdoche, New York ei ole helposti unohdettava elokuva. Se on vaativa ja monitasoinen teos, joka voi jättää katsojaan hämmentyneeksi ja pohtimaan sen merkitystä pitkään sen jälkeen kun elokuvan credits alkavat pyöriä ruudulla.
Elokuvaan kannattaa suhtautua avoimin mielin ja olla valmis ottamaan vastaan sen surrealistisia kuvia ja epälineaarista juonta. Se on kokemus, joka jää mieleen ja kutsuu katsojaa pohtimaan omia elämäänsä ja merkitystä.
Synecdoche, New York ei ole kaikille, mutta se on varmasti yksi niistä elokuvista, joita kannattaa nähdä ainakin kerran elämässä.
